Minä kun olen tällainen, niin harjoittelin blogaamista peilin edessä ennen aloittamistani. Ensimmäinen postaukseni [hehee, kirjoitin bloggaajankin kahdella geellä kuin joku muinaisreliikki] on niin hajanainen, koska siihen on parsittu satunnaisia sirpaleita näistä rävellyksistä.

[Tätä vauhtia Sankaritar on muuten ehtinyt ensimmäiseen tekstiin kello yhteentoista mennessä][Saksan aikaa, juntit]

Tämä juttu ei sitten päässyt mukaan ensimmäiseen postaukseen. Kun kuin kuka tahansa kunnon aloitteleva blogien seuraaja mietin, että mikä kumma mahtaa olla se meemi, josta kaikki nykyään puhuvat, ja kuinka olisi niin minun tapaistani, että seuraavana päivänä Ilta=Sanomien päivän kysymys olisi Joko meemejä on nähty riittävästi?, ja yhtäkkiä koko kansa tietäisi, mistä on kyse.

Niin, että kun ajattelin viimein seurata kuuleja blogaajia ja tutustua paljon puhuttuun Morrisseyhin parikymmentä vuotta myöhässä, niin tottahan Lordi laskee hänestä seuraavana päivänä leikkiä Iltiksessä.

PA: Niin, olin jostain syystä tuon nimen perusteella kuvitellut, että kyseessä olisi jokin räminämetalli, mutta tuohan on enemmänkin The Arkin ja Coldplayn välistä – muistuttaapa paikoin suorastaan Robbie Williamsia.
Eräskin blogaaja: Räminämetalli?? OMG PLZ LOL, etkö sä oo vai koskaan kuunnellut The Smithsiä!

Mutta muuten olkoon mikä tahansa Morrissey, poppiprinsessa tai jazzbändi, minulle käy kyllä, vakuuttaa Lordi, joka haastattelussa kieltää milloinkaan olleensa Morrisseyn tai hänen ex-bändinsä The Smithsin fani.


Niin, minä en tosiaan ole kuunaan kuullut mitään The Smithistä. Enkä minä tiedä, kuinka suurella läpällä muut ovat tuosta puhuneet, mutta minä olen jo pelannut Meat Loaf -kortin, eli en voi enää hävitä uskottavuuttani. Niinpä suuntasin tieni Wikipediaan ja Allmusic Guideen ja sain oppia, että Morrissey tekee melankolista ja teatraalista, sarkastista ja nokkelaa, inauksen kornia musiikkia, jonka stereotyyppinen fani on ujo teini. Hänellä on kuulemma vissi viehtymys konservatismiin, mutta ei aatteiden osalta vaan enemmänkin menneen maailman romantisointina.

Täällähän lukee suurin kultakirjaimin meitsin juttu.

Ja kuuntelin muutaman kappaleen YouTubesta, josta en ihan totta ymmärrä, miksei sen kimppuun hyökätä. Kaiken maailman pirate bayt, josta saa jotain tsägällä toimivaa tavaraa hirveästi säätämällä mennään kyllä sulkemaan, mutta verkossa julkeasti tuosta vain toimiva palvelu saa huseerata rauhassa. No, parempi näin.

Niin, kuuntelin kappaleen The Youngest Was the Most Loved sekä jonkin vanhemman, jossa Morrissey makasi puku päällä suljetulla hiekkarannalla ja päätin ostaa You Are the Quarry -levyn iTunesista.

Ja senpäs tein, ja nyt minäkin ymmärrän Sellistin vitsit ja voin laulaa mukana, että You are the quarry, you are the qu-aar-ryyy ja jumala voi laskeutua sanomaan, ettei koko levyllä kertaakaan sanota noita sanoja ja

Mutta koska tämä on kovin mielenkiintoista, niin pidin erityisesti raidoista 2, 8 ja 11. Suhtaudun kyllä luonnostani vähän epäillen levyihin, joissa on yli kymmenen kappaletta, mutta menihän se.

Kun toisessa kappaleessa, Irish Blood, English Heart – jonka olen kyllä väistämättä tiedostamattani kuullut jossain – lauletaan

I've been dreaming of a time when
To be English is not to be baneful

, sana English äännetään juuri sillä tavalla, että se palauttaa mieleeni ajatuksen siitä loistosta ja eleganssista, jonka olin ala-asteen jälkeen valmis Englantiin liittämään. Minä luulin aina lapsena, että ihmiset pitävät Englannista ja Yhdysvalloista. Oikeasti minulle valkeni vasta WTC-iskujen jälkeen, että kaikki vihaavat Amerikkaa. Kyllä, Morrissey ei ollut ensimmäinen asia, jonka tajusin hävettävän myöhään.

Sittenkin minua hieman kummastuttaa, kuinka kappaleessa America Is Not the World, todetaan:

And don't you wonder, Why in Estonia they say, Hey you, Big fat pig
You fat pig, You fat pig

Kun Suomessa on opetettu, että Viro on Euroopan toiseksi amerikkalaisin valtio. Ei sillä, pitkään jotkut hörhöt väittivät, että Suomi olisi, vaikka se ei mahdu edes top-kymppiin – ellei aloiteta lopusta.

Kappale 8, First of the Gang to Die, on hilpeä yhdistellessään kliseitä rumaan realismiin [You have never been in love, until you've seen the sunlight thrown, over smashed human bone] sekä etenkin kertosäkeistön säveleltään rallattelevassa kohdassa, jossa kerrotaan surmansa saaneesta Hectorista.

Minua aina hämää, kun kappaleisiin mennä tunkemaan ihmisten nimiä.

Ja jollain tapaa tästä tulee mieleen myös herttaisen hömelö Tell Laura I Love Her [YouTube], jossa siinäkin mennä sotkemaan nimiä sanoihin.

Jos tämä olisi euroviisu, niin laulettaessa

Where Hector was the first of the gang with a gun in his hand
And the first to do time, the first of the gang to die,

taustatanssijat pitäisivät käsiään niin, että kämmenet osoittaisivat kohti yleisöä ja liikuttaisivat niitä ympyräradoilla.

Kappale 11, I Like You, viehättää minua tietenkin erityisesti love-sanan inflaatiolle kuittailun vuoksi. Ja muutenkin.

Enkä minä osaa yksilöidä, mutta myönnän auliisti, että tästä huokuu hyvyys. Jotkut kutsuvat sitä sieluksi ja jotkut QWANiksi, minä innostuin joskus muinoin puhumaan tatsista. Guy Kawasakin kuuluisin lainaus lienee, kun hän aikoinaan sanoi, että hyvä softa on kuin porno: vaikea kuvailla, mutta sen tietää, kun näkee. Enkä äkkiseltään keksi, miksi tuo ei pätisi mihin tahansa hyvään, hyvät lukijat.

***

Ai niin, en minä tiennyt Coldplaystäkään kuin nimen ennen X&Y-levyä ja kummastelin, kun levyn ilmestyttyä kaikkialla kirjoitettiin kuin kyseessä olisi itseisarvoisesti maailman paras ja tärkein ja suurin bändi. Pidän kyllä kappaleesta Speed of Sound, mutta ymmärsin vasta viikonloppuna, miksi.

Birds go flying at the speed of sound -kohta muistuttaa kovasti Steinmanin Making Love (out of Nothing at All) -kappaleen Everytime I see you all the rays of the sun
Are streaming through the waves in your hair -osaa. Ja siitä minä pidän tietenkin siksi, että se on hyvä.

Törmäsin tänään tällaiseen videoon, jossa muutama japanilainen laulaa laulua. Aloittava on hyvää poikabänditasoa, mutta malttakaapa, kunnes se silmälasipäinen tulee ja omistaa.

12 on viitsinyt kommentoida:

Mikä tahansa mahtuu The Arkin ja Coldplayn välistä, ne ovat niin ohukaisia molemmat.

6/12/2006 09:49:00 ip.  

Vanha pappa ei voi olla huomauttamatta, että kannattaa hei kuitenkin perehtyä myös siihen Smithsiin. Ei me papparaiset sitä ihan läppänä heitetä. Se on vähän niin kuin Morrisseytä. Mutta vielä aika helvetisti parempaa.

Hei, eihän minulla ole enää blo

6/12/2006 10:00:00 ip.  

Minun on yhdyttävä tuohon valkeapartaiseen käyräsauvaa kantavaan miekkoseen, jok... No joka tapauksessa, kuten Sellisti sanoi, The Smithsiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Se on kuin Morrissey - mutta yhtyeen kera! Kuvittele, miltä You Are the Quarrynkin laulut kuulostaisivat, jos niissä olisi myös soittimäh.

6/12/2006 11:06:00 ip.  

Soittimia, voi veljet! Pitää malttaa mielensä ja edetä ihan hissuksiin näissä asioissa, tiedättehän.

6/12/2006 11:20:00 ip.  

Täytyy myöntää, että You Are The Quarry -levy sisältää musiikkia lihavoidula ämmällä ja kursivoiduilla vokaaleilla.

Kaikki kunnia The Smithseille, mutta kyllä Morriseyn tuoreemmat sooloilut ovat sitä jotain suurempaa.

Masentaa jälleen, koska en pääse Ruisrockiin. Prkl. Argh.

6/13/2006 01:06:00 ap.  

Joo, meinasin sanoa siitä Smithsistä samaa kuin kaikki muutkin.

6/13/2006 04:45:00 ap.  

PA, sinä yllätät taas kerran monipuolisella osaamisellasi. En tiennytkään että osaat hoitaa myös musiikkikriitikon sekä tanssikoreografin virkaa! Nuo yleisöön suunnatut pyörivät kämmenet tosiaan toimisivat, se olisi erittäin kitschiä. Tuli mieleen vanha Diana Rossin Stop in the name love koreografia.

Morrissey. hmm. Jahka sinä vihdoin ja viimein tutustut The Smithsin tuotantoon...ettäs tiiät.

Coldplay. Suosittelen debyyttilevyä Parachutes tai sen jälkeistä A rush of blood to the head:iä. X&Y on sellainen isommalla rahalla tuotettu lattea ininä kopio tuosta A rush of... levystä. ymmärrät sitten kun tutus

VT, inisevällä yritin löytää synonyymiä ohukaisella, siinä onnistumatta.

Tuo Amerikka viha saa niskakarvani pystyyn (heh, tuuhea karvainen niskani, tietäisittepä), ei ettäkö olisin jokin USA fani, eurooppalaiset "intellektuellit", erityisesti kulttuuri- ja opiskelijapiirithän ovat jo vuosikymmeniä "vihanneet" Ameriikkaa. Jotenkin vaan kukaan ei osaa perustella vihaansa. Kovin trendikäs ja taas niin ajankohtainen kohde vihalle. Jenkit on tyhmii ja sotahullui hei.
No eipä sitten ranskalaiset tai suomalaiset.
grrrrrrrrr

6/13/2006 11:31:00 ap.  

The Smiths on paljon fiksumpaa kuunneltavaa kuin Mitkään Arkit tai Coldplayt("music for bedwetters")mutta Morrisseyhyn kyllästyy kyllä aikanaan. Sitten voikin jämähtää suoraan Smithsiin loppuiäkseen eikä edetä siitä mihinkään...se on ihan helppoa jos tuntee bändin tuotannon hyvin, on tuota marginaalia jauhaa nimittäin. Vaikka se onkin kuoliaaksianalysoitu.

Minä en kanssa jaksa Amerikka-vihaa. Se on ihan sama kuin netissä riehuvat Israelinvihaajat/kannattajat vs. Palestiinankieltäjät/kannattajat, ei ne sillä miksikään muutu. Juopa vaan kasvaa kun eurooppalaiset jankuttavat amerikkalaisten tyhmyyttä ja sisäänpäinlämpiävyyttä ja sotahulluutta. Taidankin laittaa green card-loton taas vetämään...
-minh-

6/13/2006 12:18:00 ip.  

Kerroin joskus, kuinka innostuin Arkista aikoinaan sattumalta Ruotsissa oleillassani kuultuani, kuinka Ola Salo oli vierailevana isäntänä jossain miten minusta tuli minä -radio-ohjelmassa. En tiedä, kuinka siihen muuten suhtautuisin.

Mutta tästähän voisi tehdä sellaisen ikuisuusaiheen, jossa PA aina ajattelee, että mitä jos vaikka tänään tutustuihin Smithseihin, ja aina tulee jotain, eikä hän koskaan tutustu.

6/13/2006 02:06:00 ip.  

Minä ainakin usein ajattelen Morrisseytä ja lauleskelen mielessäni: "We are the Smiths! We are the Smiiit-hs! We are the fucking Smiths" - ja sitten muistan, että eihän Smithseillä ole koskaan ollut tuollaista laulua.

Tralla laa la l

6/13/2006 03:31:00 ip.  

Minä uhosin eilen, että olen manannut Sellistin kuolleista keskuuteemme jo kahdesti ja minulle tuhahdettiin, että kolmas kerta toden sanoo.

Että kuinkas nyt? Suu pannaan vai?

6/13/2006 03:36:00 ip.  

Hyvin manattu, näyttää ihan elävältä.

Käyräsauvaa... kikati.

6/14/2006 12:15:00 ap.  

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Blogger Template by Blogcrowds