Pää auki

Kaikkialle minäkin menen itseni tunkemaan, ihmettelin suu täynnä sponsoroitua pitsaa. En kerro sponsorin nimeä, sillä hän ei ostanut oikeuksia tähän mediaan.

Jenkkien vaalivalvojaisia katsoessani olisin kyllä paljon mieluummin katsonut sikäläisiä mainoksia kuin harmaata taustaa. Varmaan Oscar-gaalassa sama juttu, mutta sitä en katsonut.

Olin kuuntelemassa Ciderconen perustajaa ja toimitusjohtajaa, Tuomas Kohilaa, joka kertoili yrityksensä vaiheista. Kiitteli hyvää tuuriaan ja vakuutti, että kun riittävän kauan tekee oikeita juttuja, tulosta syntyy väkisinkin jossain vaiheessa. Korosti ihmisiä viidentenä P:nä ja sitä rataa.

Voi, kuinka äskeinen lause kuulostikaan ylimielisen lakoniselta.

Eipä sillä, Cidercone on kiinnostava tarina ja rohkaiseva esimerkki. Ja Kohilasta huokui tervehenkinen draivi ja tekemisen tarve. Hän kertoi, että Nokialla ei ole tapana ostaa palveluja entisiltä työntekijöiltään, jotka ovat loikanneet omaan firmaan, mutta tällä kertaa heillä ei kuulemma oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Ylipäänsä ensimmäiset asiakkaat olivat löytyneet niin moneen yhteen sattuneen mutkan kautta, etten jaksa enää muistakaan.

Tänään mieleeni hiipi häilyvä epätoivo. Mitä jos suuri suunnitelmani sortuisikin. Yhtäkkiä huomasin rakentaneeni itselleni jonkinlaista henkistä välietappia, nousevaa kuuta ja osa-aikaista elämän tarkoitusta. Ei sillä, että siinä mitään uutta olisi, mutta kenties tavallista enemmän.

Vuosi on pitkä aika.


Mietin myös Juhana Helmenkalastajaa. Kansa on jo herännyt huutamaan, että hänen vapauttamisensa oli virhe.

– Minä en usko, että ihmiset vihaavat niinkään Helmenkalastajaa kuin sitä, mitä hän edustaa.
– Mitä hän sitten edustaa?
– Itseään.

Ihku oma Helmenkalastaja-vitsini. Ei sillä, että olisi hauska, mutta näyttää päällepäin ihan uskottavalta vitsiltä. Sehän sentään tärkeintä. Helmenkalastaja-vitseissä.


Mainitsen vielä senkin, että tästä Iltalehden Ben-kuvasta tuli tavallista voimakkaammin mieleen Ned Flanders. Se jakso, jossa hän keikisteli piukassa hiihtoasussaan.



Varsin hilpeä oli myös Iltalehden unelmapartnerin haaveammatti -kysely:

• Sukupuolesi?
• Ikäsi?
• Koulutuksesi?
• Jos valitsisit kumppanisi ammatin perusteella, mitä seuraavista ammattikunnista hän edustaisi?
• Mitä ammatin kautta ilmenevää ominaisuutta arvostaisit eniten kumppanissasi?
  

Ja viimeisenä, mutta tärkeimpänä:

• Voisitko kuvitella seurustelevasi toimittajan kanssa?